Lauantaina aamusella pyyhkäisin Purinalle HAU:n agilitykisoihin. Mahdollisuus olisi ollut pinkoa yhteensä neljä rataa ja vaikka molemmilla koirilla mutta laiskuuttani (ja aikaisten ylösnousujen välttämiseksi) ilmoitin vain Topin ja päivän kahdelle viimeiselle radalle. Tuomarina jo Riihimäeltä tuttu Anne Viitanen ja ennakkoon oli jo aavistus, että radat saattaisivat olla hieman hankalia. Ja niinhän ne olivatkin... aamun ensimmäiseltä hyppyradalta oli tullut peräti kuusi tulosta reilusta kahdesta kymmenestä ja samaa rataa jatkui myös muut minien kisat.

Meillä päivä alkoi agilityradalla, joka oli hieman viheliäinen. Näin kauniisti sanottuna. Sain kuitenkin Topin hienosti alun härkeistä ja kun puomin jälkeen oli okseri suoraan ja siitä seurvaana hyppy takakiertona, niin siinä sitten nasahti. Keskityin niin siihen puomin alastuloon, että sen jälkeen hetken aikaa ohjasin huonosti ja se kostautui Topin sinkoamisella este väärästä suunnasta. Ja se puomin kontakti... Milla ystävällisesti videoi radan (eikä ole kaunista katseltavaa...) ja musta se näyttää siltä, että Topi ottaa sen. Lapussa on vitonen puomilta ja sittenhän tuli se hylky. Huoh. Ehkä mun kannattaa tunnustaa etten osaa opettaa kontakteja mutta keinu meni hyvin.

Toinen oli hyppyrata ja siinä oli sen suhteen harmillinen aloitus, että siinä ei oikein saanut kunnon vauhtia. Sitten repäistiin hypyltä renkaan kautta putkeen, suoraan ja takakiertona hyppy putken jälkeen... se oli se kohta. Ja kun se kohta selvitettiin kunnialla sinkosi Topi pussista väärälle esteelle, tosin ohjaaja saattoi sitä hieman auttaa karjaisemalla "tänne" pussin jälkeen. Hylky siis.

Mitenköhän jatkais, perhana. Alkaa tulla pieni masennus kun treeneissä mennään todella hyvin ja sitten kisoissa sössitään... kaipa se pääkoppa tarttis enemmän sparrausta. Totesinkin tänään, että alamäki alkoi viime syksynä kun aloin kisata kahdella koiralla kolmosissa. Kun ei ole riittävän hyvä niin ei ole riittävän hyvä, niin se kai sitten on.

Meikäläinen käy välillä kurkkimassa noita tilastoja. Sinällään mua ei kauheasti kiinnosta kuinka paljon täällä blogissa käy porukkaa lukemassa näitä juttuja, ken käy niin käy ja jos joku ei käy, niin sitten ei käy. Enkä mä koe mitenkään loukkaavana, jos joku ei kommentoi. Useimmat ei kommentoi. Ja tietty osa kommentoijista vois jättää kommentoimatta, tosin siitäkään en vedä palkokasvia nenään vaik kommentoivat. Tilastoissa on sellainen hauska ominaisuus, että sieltä näkee mm. hakusanoja, joita on käytetty mm. Googlessa ja ihan paras on tästä muutaman päivän takaa, nimittäin lampun paperivarjostin... Siis kyllä. Hiukka putosin.

Yleisimpiä on tietysti poikien nimet ja mun koko nimi mutta sieltä lötyy mm. koirien kasvattajan nimi, suomalainen koulutuuppari, jolla ollut pötkö, hallin virallinen nimi, missä siis käydään liitelemässä ja sitten erinäinen määrä variaatioita, missä esiintyy agilityhalli ja Lempäälä. Ehdottomasti eniten blogiin tullaan Maikun blogista ja tietysti poikein kotisivuilta, suoraa linkkiä kun ei yhdistyksen sivuilla enää ole. Lisäksi Konnunkodon linkkilistalta tullaan kohtuullisen usein... tarvii siis esittää kiitokset kyseisille henkilöille, että ovat meidän linkkilistoilleen laittaneet. Niin ja tietty se "prime time" on lähes aika viikonlopun jäljiltä... ehkäpä meitin kisareportaasit sittenkin kiinnostaa muitakin kuin allekirjoittanutta. Vai onko syynä kentien joskus se pureva tapa kirjoittaa omista kohelluksista? Tiedä hän.

Jatkakaa vaan kirjoituksien lukemista, kommentoikaa tai olkaa kommentoimatta. Hauskaa loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille, myö kurvataan lauantaina Purinalle, josta jatkan Hämmeeseen ja sieltä sitten vielä kurvaan sunnuntaina itäiseen Suomeen ja tietty, illaksi kotiin. Ja sitten vinkkinä, the käsi alkaa esiintyä edustamani virman purkeissa ja purnukoissa...

Sunnuntaina pyyhkäistiin Hyvinkäälle koirakylpylään polskuttelemaan ja se viime vuotinen keikka, joka sai aikaan sen, että Topikin meni vapaaehtoisesti (lue_ei_jouduttu_kantamaan_veteen) alkujännityksen jälkeen veteen. Mukana oli muutama ensikertalainen ja ensimmäiselle puolelle tunnille meille olikin taas uimaope, joka opasti Mörköä, Paavoa, Pampulaa ja Rotsia kuin altaassa tulee mennä. Hienosti sieltä löytyi lupavia uimamaistereita.

Toisella puolikkaalla altaassa sitten polskuttelivat Topi, Limppu ja Myy, ja Mymmeli, joka viime vuonna vaan kellui pelastusliivien avulla, otti takakintut käyttöön. Poikia piti alkuun hieman tuupata rampilta veteen mutta sitten riitti jo kun heitti pallon keskelle allasta. Paikka paikoin nähtiin jopa kilpauintia kun Topi j a Limppu tavoittelivat samaa palloa, se kaverin pallo kun on aina parempi kuin oma.

Ken siellä sitten käy, niin ne mallia kuoritut tennispallot ovat sitten Topin jäljiltä... Kuvapläjäystä päivitellään aikanaan mutta varsinkin nyt oli hauska seurata koiria kun ne oikeasti näyttivät nauttivan uiskentelusta. Kun otin Limpulta pelastuliivit pois niin se meni norkumaan veteen vievälle rampille, käden heilautus ja toinen loikkasi veteen uiden reippaasti altaan toiseen päähän ilman sitä houkutuspalloa. Kuivattelu ja kotimatka, kotona masut täyteen ruokaa ja illan hämärtyessä köllätteli kaksi tyytyväistä gööttiä sohvalla tassut välillä hurjasti vilistäen, tais ainakin Topi uida vielä unissaankin.

Tämä kuva on edelliseltä kerralta, kuvaajana Minna Harmaala.

Lauantaina ajelin aamuselta Kirkkonummelle kisoihin, mulla on vuosi sitten saatu lahjakortti sinne ja kun siinä on voimassaoloaikaa se yksi vuosi, niin nyt se oli käytettävä. Tuomarina oli Mia Laamanen ja mä olen ko. tuomarista kuullut sanottavan, ettei sen radat ole mitään maailman mukavampia ja nyt sekin on sitten koettu. Lisänä sellainen harmitus, että kun viime aikoina ollaan treenattu Topilla juoksukontaktit kuntoon niin vitonenhan sieltä napsahti ja tällä kertaa se ei ollut oikeutettu...

Mutta, ensimmäinen rata oli takakiertoa toisensa perään, mikä sinällään oli hyvä juttu meille, niitä kun on viime aikoina tullut hinkattua. Yhdessä kohtaa meinasin ohjata Topin esteen ohi mutta koira pelasti ja puomille asti tehtiin nollaa. Alastulolta sitten se vitonen ja otti päähän koska muuten se oli hemmetin hyvä rata. Tokavika este oli puomin jälkeen takakiertona ja jos saan sanoa, niin meillä se onnistui aivan hel_vetin hienosti.

Noo, het_koht perään toinen agilityrata ja mä en todellakaan pidä tuomareista, jotka eivät viitsi rataa muuttaa kuin muutamaa estettä siirtämällä ja hyppysuuntia muuttamalla... se toinen rata oli lähes samanlainen kuin ensimmäinen mutta keinulta jäin jälkeen ja seuraava hyppy takakiertona ei mennyt suunnitelman mukaan, joten kun pasmat sekoaa niin ne sekoaa... sähellystä mutta ei virhettä kunnes kepeille ohjasin löysästi ja sieltä vitonen. Sitten Topi kimposi putken väärään päähän ja hylky. Aika moni sai hylyn siksi, että suoritti loppusuoralla yhden esteen ennen puomia väärin, loppu meinaan oli aivan samanlainen kuin ensimmäiselläkin radalla... paitsi se hyppy ennen puomia. Todella tylsää ja suorastaan kilpailijoiden aliarvioimista tuomarilta. Ei tartte ko. henkilön radoille mennä toiste.

Äh. Kisojen jälkeen rakit juoksutti toinen toisiaan ja Limpulla ja Kipinällä oli omaa kivaa... oli ne vaan hauska parivaljakko, muut yritti poliiseina pitää penskoja kurissa mutta ne vaan meni ja lumi pöllys... Kotona oli illalla kaksi väsynyttä kööttiä.

Tänään on vietetty Best In Areenalla avajaisia ja väkeä oli vaikka paikoitellen jylläävä kennelyskä olikin veroittanut joukkoa. Meillä ei siis yskitä mutta koirat jäi kotiin kun mä lähdin sinne keittää kahvia ja paistaa makkaraa, vaikka sekin meni pääsääntöisesti juoruiluun tuttujen kanssa.

Kuvia talvilomalta... on meilläkin lunta. Jonkin verran.

Ja lenkin jälkeen...

... voipi retkottaa...

Vuoden ensimmäiset karkelot, siis meidän osalta, olivat Riihimäellä lauantaina 9.1 ja pingoin siellä kaksi rataa Limpun kanssa. Viime syksynähän meille muodostui halleista pienen pieni ongelma kun pariin otteeseen Limppu sai takalistoonsa kiinni toisen koiran... mur. Silti ilmoitin sen Riman kisoihin, vaikka tiedossa oli mm. paukkuvaa pakkasta ja halli on lämmittämätön.

Tuomarina kolmosilla oli Anne Viitanen, uusi tuomari ja nyt voinen todeta, ettei ihan heti lähdetä hänen radoilleen uudestaan. Ei ainakaan Limpppulumpun kanssa... Agilityradalla voitto heltisi vitosella ja hyppyradalla tuli yksi nolla, sekin koiralla, joka kulkee jaloissa eikä irtoa yhtään. Eli ei meidän juttu. Agilityradalla Limppua alkuun vähän jännitti koska se ei sietänyt pujottelussa mun puolen vaihtamista vaikka treeneissä sietää melkein mitä vaan. Niin, oma kenttä on ihan eri juttu, tuttu paikka, tutut ihmiset ja koirat. Noh, kepeillä sitten sähellettiin oikein urakalla ja muutaman esteen jälkeen se sinkoutui väärälle esteelle ja hylky. Otin kuitenkin loppuradan maksettuna harjoituksen ja kokeilin takakierrossa yhtä uutta juttua ja tietty puomi otettiin viimeisen päälle.

Hyppyrata oli het_koht agilityradan jälkeen ja siinä oli heti alussa muuri härkkinä. Ja ei, vaikka kuinka käänsin niin Limppu oli lukinnut muurin jo lähdössä, joten turha toivo saada sitä kääntymään ja hylky heti. Siitä muuriltakin se ehti sitten tehdä vielä putken ennen kuin sain sen kepeille, jatkoin rataa ja muutaman esteen jälkeen pussista se pyyhkäisi taas yhteen putkeen... korvat oli, jossain. Siinä vaiheessa jo hermo kiristi ja vein koiran lähintä tietä maaliin.

Mutta positiivista oli se, ettei Limppu juurikaan ottanut itteensä hallissa. Odotteluaikana se väisteli ihmisiä ja koiria, roikotti häntää ja näytti paineistuvan mutta nähtyään Maijan Vivan se unohti kaiken muun, jaa mun koirani roturasisti vai? Ja ihan reippaasti se kulki, tai voisi sanoa, että enemmän kuin reippaasti. Tai sitten mää olen hidastunut. Sekin on mahdollista.

Noo... katsellaan ens viikonloppuna Kirkkonummella kuin pyyhkii, silloin on vuorossa Topi ja tuomarina Mia Laamanen. Ny me lähdetään ensin lenkille tonne metsään kun pakkanenkin on inhimillisemmissä lukemissa ja iltapäivällä onkin sitten tokot hallilla. Siellä on nyt keinonurmi ja voi tsiisus se on hyvä juosta! Perjantainakin kun ulkona paukkui lähes 20 astetta pakkasta niin sisällä oli pari astetta plussan puolella.